Paavon pilkkipäivä

Eräänä kirkkaana helmikuun lauantai aamuna aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli vain muutama aste. Auringon säteet lämmittivät osuessaan ihoa vasten. Hiihtoloma oli alkanut eilen perjantaina ja nyt eräs Paavo niminen poika heräili virkeänä uuteen päivään. Tavallisesti Paavolla kului useita minuutteja sängyn pohjalla makoiluun vielä heräämisen jälkeenkin. Tänään hän nousi sängystä vieteriukon lailla heti herättyään.
Tuossa pitäjässä, jossa Paavo asusti, oli pitkään ollut perinteenä pitää pilkkikilpailut joka vuosi noihin aikoihin kevättalvesta. Nyt oli taas se päivä ja Paavo oli innoissaan. Hän oli osallistunut näihin pilkkikisoihin ensimmäistä kertaa viimevuonna ja oli voittanut oman sarjansa. Syynä saattaa olla toki, että pienellä pitäjällä Paavon ikäisiä lapsia ei montaa ollut ja pilkkikisoissa hän olikin sarjansa ainut.

Tänä vuonna Paavo ajatteli, että haluaisi pyytää mukaan kaveriaan Lauria, joka asui naapuri pitäjässä noin 20km päässä. Hän varmasti tulisi mielellään, koska hän tykkäsi kovasti pilkkimisestä ja teki sitä vapaa-ajalla paljonkin. Kello oli kuitenkin jo yhdeksän aamulla ja kisat alkaisivat klo 12.00. Paavo soitti Laurille ja tämä innostui kisoista. Hän sanoi, että hänen pilkkireppunsa oli jo valmiina, koska hänen oli tarkoitus muutenkin mennä pilkille tänään. Hän sanoi olevansa kisapaikalla 11.45. Paavo vilkaisi kelloa ja tuumasi, että nyt on alettava toimimaan. Hänen pilkki varusteensa eivät olleet lähelläkään pakattuina. Hän ei edes osannut sanoa, missä ne olivat.
Aamupalan Paavo joutui syömään kiireellä ja äiti ja isä katsoivat hieman huvittuneina Paavon säntäilyä pitkin taloa.

- No mikähän on hukassa? isä kysyi Paavolta kesken sanomalehden lukemisen.

- Kaikki vielä mutta eiköhän ne löydy, Paavo tokaisi ohi mennen ja itsevarman oloisena.

- Kannattaa kuitenkin etsiä mieluummin tuolta ulkovarastosta, kuin täältä sisätiloista, isä neuvoi poikaansa.

Tuolla samalla hetkellä ulko-ovi aukesi ja pamahti kiinni. Isä katsoi ikkunasta, kun Paavo juoksi kalsarit jalassa ja karvahattu päässä kohti ulkovarastoa.

- Ei hänellä ehkä noin kiire ole, isä sanoi äidille, joka laittoi aamiaistiskejä koneeseen.

- Tapahtuisipa kouluun lähteminen yhtä reippaasti, äiti vastasi hieman hymyillen.

Paavon varustus alkoi pikkuhiljaa olla kasassa sohjokauhaa myöten. Vielä jäänaskalit hän otti kaulaansa ja sitten hän olikin valmis. Kello oli 11.15 kun hän huikkasi äidille ja isille heipat ja lähti tallustamaan kohti kisapaikkaa.

Perille päästyään Paavo huomasi Laurin olevan jo paikalla. Hymy levisi molempien kaverusten kasvoille, kun he kohtasivat.

- Mukavaa, että pääsit, Paavo sanoi ja Lauri nyökkäsi.

- Tulin muuten sitten voittamaan, Lauri sanoi Paavolle kuin ohi mennen.

- Vai niin ajattelit, sanoi Paavo.

Kisa oli valmis alkamaan ja kilpailijat suuntasivat jäälle ja alkoivat kairata reikiä jäähän.

Kisan edetessä Paavolla ei lykästänyt. Kaloja ei tullut. Laurilla taas kala söi koko ajan ja pientä Paavo alkoi turhaantua. Lauri taas kiskoi kaloja jäälle koko ajan ja Paavon turhaantuminen muuttui jo kateudeksi. Kateus johti taas siihen, että Paavo käyttäytyi tylysti Lauria kohtaan ja töksäytteli vastauksia Laurin kysymyksiin ikävän kuuloisesti. Tuostakos Laurikin hieman ärsyyntyi ja yhtäkkiä kavereiden kesken oli havaittavissa riitelyä. Riitely johti siihen, että molemmista tuntui, että toinen ei olisikaan niin hyvä ystävä, kuin, tähän asti oli ajatellut.

Pilkkikilpailun päättyessä oli selvää, että Paavo ei voittaisi, vaan Lauri, jolla kaloja oli, vaikka muille jakaa. Niinhän siinä sitten kävi, että palkintojen jaossa Lauri kävi nappaamassa ykköspalkinnon ja Paavo jäi tyystin ilman mitään. Paavon ja Laurin välinen riitely vaivasi selvästi molempien mieliä mutta sitten tapahtui jotain.

- Tuota tuossa ois tää palkinto, en minä sitä tarvitse ja sinä kuitenkin pilkit ihan mallikkaasti, vaikka kolja ei tullutkaan, Lauri sanoi Paavolle.

- Enhän minä nyt sun palkintoos tietenkää, Paavo vastasi, Olen pahoillani, että sillä tavalla katkeroiduin, hän jatkoi.

- Noh mitäs tuosta, se on nyt unohdettu, tuumasi Lauri.

yhdessä kaverukset sitten päättivät lähteä keittämään kaakaota ja molemmat oppivat, että hyvää ystävyyttä ei kannata pilata turhilla riidoilla pilkkikisoissa.

Kuva: VesaL (pixabay.com) https://www.needpix.com/photo/1191768/ice-fishing-perch-ice-snow-winter-cold-fishing-frozen-lake