Helmikuu alkoi aivan talvisissa merkeissä, ainakaan vielä ei sää ole muuttunut kovin lämpöiseksi. Tokihan ilmasto muuttuu, mutta se on aina ollut muutoksessa. Tuntuu siltä, että rahastus onkin tärkeää näissä ilmastotalkoissa.

Maksumiehiksi näyttävät joutuvan maaseudulla asuvat ihmiset, ainakin polttoaineen hinnan osalta. Työssäkäynti vaikkapa Kinnulasta Viitasaarella on todella hankalaa, ellei mahdotonta ilman omaa autoa. Mikäli saat työpaikan, jossa palkka on pieni, niin eipä juuri kannata lähteä töihin, ja tämä ei ole laiskuutta, vaan pakon sanelema asia.

Toivotaan, että meidän päättäjillä löytyy viisautta ja uskallusta tehdä omaa kansaa koskevat päätökset niin, että kaikki pystyvät olemaan ja elämään omissa asuinpaikassaan. En ymmärrä sitä, että Suomen täytyy vetää kaikkein kovinta linjaa päästöissä, koska Suomen tuottamat päästöt ovat, kuin hyttysen pissa itämeressä.

Kohta maaliskuun alkaessa säätkin muuttuvat keväiseksi, ja voi tuntea suvituulen hennon vireen, joka tuo viestiä tulevasta kesästä. Meillä täällä Huhta Suolaisen studiolla on vähän hiljaiseloa, koska jäi nyt helmikuun lehti tulematta monenkin syyn takia.